YUO’RE LIFE YOU’R TSOIS.
Minulla on unelma ­– en vielä tiedä, mikä se on

”Nöyrä pitää olla, mutta ei saa nöyristellä.” Näin vanha kansa on sanonut, ja suuri viisaushan tuossa piilee.

Sanonta tuli mieleeni erään keskustelun jälkeen. Tapasin sattumalta erään herrasmiehen, joka kertoi työskennelleensä IT-alalla 30 vuoden ajan, kunnes työt loppuivat. Aika ajoi ohi, ikää tuli liikaa, työn hektisyys kuormitti liikaa. Mitä näitä syitä nyt olikaan. IT-uran tultua selkeästi tiensä päähän, mies ei siis yrityksistään huolimatta työllistynyt, hän päätti ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja haki töitä.

Miehen omien sanojen mukaan työllistyminen vaati nöyrtymistä. Vaikka hän olisi halunnut pitää kiinni unelmistaan, se ei ikävä kyllä ollut enää mahdollista. ”Mietin, makaanko työttömänä kotona vai teenkö töitä.” Tuttu ja turvallinen näyttöpääteduuni jäi. Tilalle tulivat Helsingin pimeät kadut, sillä mies kouluttautui taksikuskiksi.

Mies kertoi, että uuden aloittaminen ei ollut helppoa, varsinkaan myöhemmällä iällä. Siitäkin huolimatta hän oli iloinen tekemästään ratkaisusta, sillä koko ikänsä töitä tehnyt ei osannut vain maata kotonaan. ”Uudet haasteet pelottivat, mutta samalla ymmärsin, että ne tuovat jotain lisää elämääni. Ja niinhän ne toivatkin, vaikka helppoa tämä ei ole ollut.”

Jäimme keskustelemaan unelmista, toteutuneista ja toteutumattomista, ja siitä, kuinka elämän edessä niistä joutuu joskus tinkimään. "Mullakin olisi unelmia ja toiveita, mutta kaikkea ei voi saada, ja välillä elämän edessä pitää nöyrtyä."

Miehen sanat jäivät pyörimään mieleeni. Totta, itsellänikin on 44 vuoden aikana ollut paljon unelmia, haaveita ja toiveita, jotka eivät ole, syystä taikka toisesta, toteutuneet. Jotenkin sitä on aina ollut pettynyt siinä vaiheessa, kun omassa päässä selkeänä olleet suunnitelmat eivät ole menneet maaliin haluamallani tavalla. Mutta jostain kumman syystä sitä on pettymysten jälkeen kuitenkin aina löytänyt itsensä uudesta ja onnellisesta tilanteesta. Ehkä kyse onkin enemmän omasta suhtautumisesta asioihin, nöyrtymisestä, kuin omista unelmistaan paniikinomaisesti kiinni pitämisestä. Joskus unelmista pitää luopua. Ja joskus unelma voikin olla jotain muuta kuin mitä olet alun perin ajatellut.

Kuten erään torniolaisen rakennuksen seinään spreijttu ”graffiti” toteaa: Yuo’re life you’r tsois.

0 kommenttia

Kommentoi