Sinä saat tehdä muutoksen

Kännykän herätyskello tunkeutuu läpi unen ja herättää kesken sikeimpien REM-unien. Parahultaisesti juuri silloin, kun näit unta, kuinka köllöttelet rannalla auringon paahteessa ilman huolen häivää. Herätyskello ottaa kiinni kraivelista ja repäisee sinut kylmään todellisuuteen.

Katsot kelloa: 6.30. ”Ei saakeli, pitääkö tässä nousta ylös?” Kampeat itsesi sängystä, avaat verhot ja niiden takana sinua tuijottaa loppumattomalta tuntuva pimeys. ”Voi perkele, kohta pitää lähteä töihin.”

Työpäivä alkaa olla pulkassa. Päivä alkaa hiljalleen painua mailleen, vaikka kello näyttää vasta puolta viittä iltapäivällä. Palavereissa on istuttu ja exceliä hakattu. Tuntuu, ettei jaksaisi mitään ylimääräistä, ja kotisohvan ja suoratoiston yhteinen soidinhuuto kaikuu korvakäytävissäsi. Mutta kun treenaamaankin vielä pitäisi mennä. Ei huvittaisi mutta kyllähän sitä pitäisi.

Kotona odottaa perhe, jolle pitää käydä kaupassa. Ja totta kai illalla heidän kanssaan pitää viettää yhteistä aikaa, vaikka muu tekeminen kiinnostelisi tässä kohtaa huomattavasti enemmän.

Me ihmiset olemme, ikävä kyllä, sellaisia olentoja, jotka helposti unohtavat, kuinka hyvin meillä ovat asiat. Allekirjoittanut etunenässä. Kuinka helposti sitä pystyykään ottamaan asiat itsestäänselvyytenä? Oli sitten kyse parisuhteesta, työ- ja rahatilanteesta tai omasta fyysisestä terveydestä.

Ja itsestäänselvyytenä ottamista seuraa likipitäen aina välinpitämättömyys ja sitä seuraa kiittämättömyys. Tällöin asioista, joiden tapahtumista ja lihallistumista on toivonut sydämensä pohjasta tulee ikään kuin pakkopullaa. ”Mun PITÄÄ nyt tehdä sitä ja tätä…” Pitää, se on tässä kohtaa avainsana.

On olemassa eräs englanninkielinen sanonta, josta pidän paljon ja jonka yritän pitää mielessäni elämän nousuissa ja laskuissa. Sille ei käsittääkseni ole suoranaista suomenkielistä vastinetta, eikä sellaista toisaalta tarvitakaan. Count your blessings. Hyvin vapaasti suomennettuna se tarkoittaisi ehkä sitä, kuinka pitäisi pitää elämän hyvät asiat mielessä. Arvostaa niitä ja olla niistä kiitollinen.

Sanomattakin on selvää, ettei kukaan pysty koko ajan olemaan ”siunattu, onnellinen ja kiitollinen”, sillä asioihin ja tilanteisiin turtuu. Moni myös haluaa aiempaa paremmalle oksalle, jolloin nykyinen oksa saattaa näyttää lehdettömältä risulta. Mutta uskoisitko, jos sanoisin, että on yllättävän helppoa löytää kiitollisuutta elämäänsä kohtaan? Eikä se vaadi kuin yhden sanan vaihtamisen.

Käyttämässämme retoriikassa puhumme asioista monesti pakon kautta. Mutta entä jos sanan pitää korvaa sanalla saan? ”Mä saan mennä töihin!”, ”saan mennä treenaamaan”, ”mä saan nyt lähteä kotiin” tai ”saan viettää illan perheeni kanssa!” Pieni muutos, jolla on kuitenkin valtava vaikutus siihen, miten koemme asiat. Samalla se ehkä myös lisää arvostusta sitä kohtaan, mitä meillä on elämässämme. Kuinka monta kertaa sitä onkaan herännyt vasta siinä vaiheessa, kun jokin asia on livennyt sormien läpi? Liian monesti, ja siinä vaiheessa onkin jo liian myöhäistä.

Aloita muutos omassa päässäsi nyt. Sinun ei kuitenkaan pidä tehdä sitä, sinä saat tehdä sen.