Poteroiden turvallisuus on harhaa

Safe space -käsite syntyi alun perin naisasialiikkeen toimesta. Sillä pyrittiin saamaan naisille lisää tilaa vaikuttaa asioihin ja samalla luoda yhteisöllisyyttä naisten keskelle. 1980-luvun lopussa yhdysvaltalainen Gay & Lesbian Urban Explorers -järjestö  eli GLUE kehitteli turvasataman tyylisen ohjelman, jolla pyrittiin siihen, että syrjityt vähemmistöt löytäisivät paikan, missä puhua ilman syrjinnän, hiljentämisen ja jopa väkivallan, oli se sitten henkistä tai fyysistä, pelkoa. Jotta ihmiset voisivat olla rehellisesti juuri sellaisia kuin ovat. Ja tämä tavoitehan on perusperiaatteeltaan upea. Mutta…

Nopea leikkaus vuoteen 2020 ja safe space -ajattelu on muuttanut ihmisiä nurkkakuntaisemmiksi ja tuomitsevimmiksi. Safe space on tuonut mukaan monia yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä rikkovia elementtejä, kuten esimerkiksi sananvapauden kaventumisen, sensuroimisen, yliherkkyyden, cancel-kulttuurin ja näiden myötä myös poteroitumisen.

Safe space -liikettä, jos siitä nyt voi käyttää sanaa liike, on jo pitkään arvosteltu siitä, että se kaventaa ilmaisun vapautta sensuroimalla eriäviä mielipiteitä ja samalla edistää kuplautumista. Muun muassa Yhdysvalloissa on viime vuosien saatossa tullut julki tapauksia, joissa yliopistot ovat sensuroineet ja jopa kieltäneet luennoitsijoiden esiintymisiä tai kampuksella vierailevien esiintyjien (mm. stand up -koomikoiden) keikkoja. Tämä vain sen vuoksi, että pieni mutta sitäkin äänekkäämpi ryhmä kokee, että tiettyjen henkilöiden julkiset esiintymiset järkyttävät heidän ajatteluaan tai maailmankuvaansa.

Samalla se on synnyttänyt epäterveellisiä ilmiöitä, kuten esimerkiksi viimeisten vuosien aikana laajalti yleistyneen ulossulkemisen kulttuuria, jossa mikä tahansa joskus sanottu tai tehty asia käy astalona, kun hyökätään oikeastaan ketä tahansa vastaan. Kun maalitolpat siirtyvät nopeissa sykleissä, tänään hyväksytyt asiat ovat huomisen paskalistalla. Vallankumouksella on tapana syödä lapsensa, ja niin tässäkin tapauksessa tulee käymään ennemmin tai myöhemmin. Vihulaiseksi käy kuka tahansa, eikä kukaan pysty ennustamaan, kummalta puolelta löytää itsensä huomenna.

Jos safe space -ajattelun perustana on ollut tehdä tila, missä ihmiset voivat tuoda julki mielipiteitään pelkäämättä tuomituksi tai syrjityksi tulemista, lopputulemana on kuitenkin ollut kulttuuri, missä kyseisen konsensuksen vastaiset mielipiteet tuomitaan väärinä. Siksi on hyvin aiheellista kysyä, edistääkö tämän tyylinen segregaatio ja marginalisointi vapaata mielipideilmastoa? Vai kasvattaako se enemmänkin me vastaan he -henkeä? Kun pottiin vielä lisätään vastakkaisten mielipiteiden esittäjien canceloimista, uran ja jopa siviilielämän romuttamista, olisi tarpeen miettiä, kasvattaako se opponoijan halua hyväksyä itselleen vieraita asioita vai ennemmin lisää katkeruutta sekä vihaa. Mikäli emme opi kuuntelemaan vastakkaisia mielipiteitä, emme koskaan opi keskustelemaan ja sen myötä ymmärtämään.

Poteroissa on turvallista istua hetken, mutta siellä ei voi viettää koko sotaa. Ja tässä kohtaa sodalla tarkoitan sitä oikeaa, rosoista elämää ja arkea. Jossain kohtaa poteroista on noustava ja kohdattava ympärillä oleva maailma vaikka niskaan sataisikin soraa. Safe space -ajattelu vääristää ja typistää maailmankuvaa eikä ole hyväksi mielenterveydelle. Miten niin, kysyt. Omassa pienessä tilassa oman viiteryhmänsä kanssa on helppo kuvitella maailman olevan kiva paikka, missä kaikki ovat kaikkien kavereita, mutta todellisuudessa ihminen on susi toiselle ja maailma on tyly. Mitä aiemmin sen ymmärtää, sitä paksumman nahan ehtii kasvattamaan. Ja sitä pienempänä sokkina ympäröivä maailma tulee.