Ole oma itsesi – mutta älä liikaa

Mitä meistä jokainen haluaa olla? Rehellisesti oma itsensä, tietenkin, ja siihen ajan henki kannustaakin. Kolumnit, artikkelit ja haastattelut sekä inspiroivat some-päivitykset kannustavat meitä jokaista seuraamaan sydäntään ja olemaan rohkeasti oma itsensä oli sitten kyse ulkonäöstä, luonteenpiirteestä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai vaikkapa noudattamastaan ruokavaliosta.

Monet meistä kokevat, etteivät ole osa harmaata massaa, vaan uniikkeja kappaleita, lumihiutaleita. Kuka nyt meistä haluaisi kuulua massaan? Roikkua seinäruusuna, joka ei kiinnosta ketään sekuntia pidempään? Massasta erottuvana yksilönä oleminen ja eläminen vaatii niin sanotusti isoja häränpalleja ja kovaa kuorta, sillä omana itsenään olemista ei täällä tasapäistämisen ihannevaltiossa ole tehty kovinkaan helpoksi, vaikka elämmekin näennäisesti liberalismin aikakautta. Siksi onkin paikallaan sanoa, että ole oma itsesi, mutta älä missään nimessä liikaa.

Vaikka elämme aikaa, jolloin individualismi on toivottua ja (sosiaalinen) media neuvoo olemaan rohkeasti sitä mitä haluaa, käytännössä yksilönä oleminen on vaikeampaa kuin kamelin päästä läpi neulansilmästä. Aiemmin se oli haastavaa reaalimaailmassa, mutta tätä nykyä se on liki mahdotonta jopa ykkösten ja nollien muodostamassa bittiavaruudessa.

Olen pitkään pohtinut sitä, onko onni nollasummapeliä. Onko toisen onni siitä, että hän voi olla oma itsensä ja tehdä rohkeasti omaa juttuaan, pois toiselta? Nähtävästi on, mikäli sosiaalisen median ”keskustelua” jaksaa seurata muutamaa kommenttia pidemmälle. Kun ihminen kertoo avoimesti ajattelevansa tai tuntevansa toisin kuin yleisesti on hyväksyttyä, hänet revitään kappaleiksi.

Toki voit olla oma itsesi, kunhan se sopii ennalta sovittuihin erilaisuuden muotteihin. Tavalla, joka ei häiritse ketään. Ajatus on jo lähtökohtaisesti täysin pähkähullu, sillä eihän kukaan elä muuta kuin omaa elämäänsä. Heteroiden ei tarvitse osallistua seksuaalivähemmistöjen kulkueisiin tai illanviettoihin, lihansyöjien ei tarvitse puputtaa vegeruokaa tai kristityn lukea Koraania, eikä toisinpäin.

Miksi joidenkin kanssaihmisten oleminen ja eläminen on niin paljon kiinni siitä, mitä muut, heille täysin tuntemattomat ihmiset, tekevät tai olevat – kunhan se ei tuota harmia ja/tai kärsimystä muille? Onko ihmisten usko omaan agendaansa niin heikolla pohjalla, että kaikki siitä poikkeava koetaan vaarallisena tai uhkaavana? Miksi ainoa reaktio erilaisuuteen on sosiaaliseen mediaan oksentaminen? Mistään keskustelun polarisoitumisesta on tässä kohtaa turha puhua, sillä kaksinapaisuudella ei ole tällaisen kanssa mitään tekemistä. Kusipäisyys on kusipäisyyttä – tapahtui se sitten somessa tai kasvotusten kadulla.

Tellus on suurempi paikka kuin osaamme hahmottaakaan. Se seinänaapurisi, jota moikkaat rappukäytävässä, pomminvarmasti ajattelee monista asioista eri tavalla kuin sinä. Silti tulet hänen kanssaan ystävällishenkisesti toimeen. Mikseivät samat pelisäännöt päde, kun siirrytään kotioven taakse ja istutaan läppärin eteen? Jokainen meistä on kuitenkin kummajainen toisen silmissä.

Ainoa pysyvä asia maailmassa on muutos. Asiat, mielipiteet ja asenteet muuttuvat, kehittyvät, halusimme sitä tai emme. Ja hyvä niin. Siksi kaikki massasta poikkeavat: nostan teille hattua! Teidän rohkeutenne avulla olemme lajina eläneet vuoteen 2019 saakka. Teidän hallussanne on myös tulevaisuutemme, siksi kannustankin teitä olemaan rohkeasti oma itsenne. Tölväisi kuka tahansa mitä tahansa.

Huomattava määrä muun muassa yhteiskunnallisesti merkittäviä tarinoita on syntynyt niiden toimesta, joita nälvitty friikeiksi tai luusereiksi. Jos pitäisi listata muutama heitä yhdistävä tekijä, niitä olisivat peräänantamattomuus ja usko omaan visioonsa sekä se, että he olivat rohkeasti sitä, mitä kokivat olevansa. Kuka muistaa ne sivusta huudelleet? Ei kukaan.