Mitä tapahtuu, kun keskiruotsalaiseen kaupunkiin vyöryy 15 000 amerikanrautaa ja kymmeniätuhansia raggareita? Dick Johnson nosti peukun pystyyn, hyppäsi Chevroletin takapenkille ja lähti mukaan yhteen maailman suurimmista autokokoontumisista.
Keski-Ruotsissa sijaitseva Västerås on käytännössä länsinaapuriemme versio Lahdesta: harmaa teollisuuskaupunki päälle tunnin päässä Tukholmasta.
Väkilukukin on melkein sama, vaikka Vesijärven tilalla on kymmenen kertaa suurempi Mälaren.
Västerås on kuitenkin 1980-luvulta saakka tunnettu autoharrastajien mekkana. Joka heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävä Västerås Summer Meet tuo kaupunkiin kymmeniätuhansia raggareita ja muita autoharrastajia tuhansien amerikanrautojen kyydissä.
Yhden viikonlopun ajan luvassa on kruisailua, nuuskaa, musiikkia ja Norrlands Guldin juontia. Siis kaikkea sitä, mistä raggariudessa on kysymys.
“Vi ska ragga idag!”
Raggarit ovat Ruotsissa 1950- ja 60-luvuilla syntynyt alakulttuuri, joka keskittyy vahvasti pääasiassa amerikkalaisten harrasteautojen ja rock’n roll -musiikin ympärille.
Tyypillinen raggari ajaakin vanhalla amerikkalaisella autolla, pukeutuu mustaan nahkaliviin ja viimeistelee hiuksensa slickback- tai pompadour-kampauksella pomadea säästelemättä.
Morasta saapuneet Leo (vas.) ja Dennis (kesk.) viettivät ystävineen aikaa perjantai-iltana Lögarängenin parkkipaikalla. Alla oli vuosimallin 1960 Chevrolet Parkwood Estate.
Vielä 1970-luvulla raggarit olivat usein osallisina väkivaltaisissa mellakoissa pitkin maata. Sittemmin kulttuuri on rauhoittunut ja nykyään keskiössä ovat nimenomaan autot ja yhteiset kokoontumiset, joista Västerås on se kaikkein suurin.
Erilaiset autot kertovat erityyppisistä raggareista, pitivätpä he sitten ruosteisista ja tallotuista “pilsnerbileistä” tai kiillotetuista ja entisöidyistä “finbileistä”. Pohjimmiltaan kysymys on kiinnostuksesta autojen kanssa puuhasteluun, sekä tietysti kesästä ja musiikista nauttimiseen.
Ruotsin löyhä lainsäädäntö vanhojen autojen osalta on edesauttanut raggarikulttuurin syntyä: jokainen yli 30-vuotias auto on Ruotsissa täysin katsastus- ja verovapaa.
Ei tietenkään toimisi Suomessa.
Kaljaa ja kruisailua
Huhujen mukaan ruotsalaiset uskovat Jumalankin olevan raggari, joten Summer Meetin aikana ei koskaan sada vettä.
Pilvinen ja kostea sää kirkastuukin kummasti, kun perjantai-illan cruising alkaa, ja tuhannet autot alkavat rullata katuja pitkin. Poliisisaattueen johtaman rekan lavalla bändi soittaa Chuck Berryä.
Cruising keräsi runsaasti seuraajia tien sivuun koko päivän ja illan ajan.
Kotimaan vappuparaateihin tottunut voisi luulla autoparaatin kestävän vain vartin, mutta viideltä iltapäivällä alkanut autoletka rullaa vielä aamuyön pikkutunneilla.
Ilta vierähtää autoja katsellessa ja ihmisille jutellessa. Etelä-Ruotsista saapunut Kenneth raottaa parkkipaikalla Cadillacin takakonttia ja tarjoaa suomituristille pontikkaa.
Poliisin mukaan tämän vuoden tapahtumaan osallistuu noin 15 000 autoa, ja keskivertoautossa on yleensä vähintään 3-4 matkustajaa.
Ruotsalaisilla on omalaatuinen tapa tervehtiä suomalaisia.
Alkoholin julkinen nauttiminen on teknisesti rangaistava teko Ruotsissa, mutta ainakin Summer Meetin ajan poliisit katsovat sitä sormien läpi, kunhan sekoilu pysyy suhteellisen maltillisena. Jokaisen amerikanraudan takakontista löytyykin poikkeuksetta kontti tai pari Norrlands Guldia sekä vähintään yksi pullollinen kotipolttoista.
Kruisailun lisäksi Västeråsissa voi puuhastella muutakin. Paikalliselle lentokentälle on pystytetty markkina- ja näyttelualue, josta voi päivisin ostaa kaikkea makkaroista miekkoihin ja autojen varaosiin. Kilpailuja löytyy vuoden raggarimissistä tyylikkäimpiin hiuksiin ja parhaisiin auton ääniin. Malliraggari viettää päivät lentokentällä ja siirtyy illaksi kruisailemaan.
Suomipoika on hyvä ja käy takapenkille!
Lauantaina saavun kevyessä kohmelossa Västeråsin leirintäalueelle. Iso osa Summer Meetin osallistujista yöpyy täällä, ja pian vuokramökin pihalla tervehtiikin Östervålasta saapunut Kalle Larsson vaimonsa Cecilian kanssa.
– Suomipojan paikka on takapenkillä, Larsson opastaa.
Illan kulkupelinä on vuosimallin 1966 Chevrolet Caprice. Auton omistava Larsson siemailee rennosti Karhua etupenkillä vaimonsa kanssa. Takapenkillä istuvat allekirjoittaneen lisäksi Larssonin ystävä Johan ja krapulaansa pois nukkuva Cecilian serkku Kevin.
Seurueemme ainoa selväpäinen, Kallen veljenpoika Oskar on setänsä nimittämänä ‘kvällens chaffeur’.
Autoletka mateli kävelyvauhtia, joten Kalle Larsson poikkesi hakemaan lisää juotavaa takakontista. Jostain kumman syystä monet Ruotsin raggarit juovat Karhua.
Tänään on luvassa toinen cruising-päivä. Västeråsin läpi kulkeva katu on jälleen varattu amerikanraudoille, ja poliisin ohjaamana tuhannet autot ajavat letkassa katua edestakaisin. Kaljaa uppoaa janoisiin raggareihin ja musiikki soi, vaikka pian alkaakin satamaan vettä.
Kenties raggarijumalat eivät olleetkaan niin suotuisia.
Vaasasta saapunutta Keviniä väsytti kovasti, ja suurin osa lauantain kruisailusta sujui takapenkillä nukkuen.
Pelkästään päälle parin kilometrin matkassa leirintäalueelta kaupunkiin vierähtää kaksi tuntia, sillä liikenne matelee alle kävelyvauhtia. Välillä jono pysähtyy, kun takakontista pitää hakea lisää juotavaa tai loikkia pusikkoon virtsaamaan. Simahtaneet autot työnnetään yhteisvoimin tien sivuun.
“Älä nyt soita sitä EPA-dunkkaa!”
Ruotsalainen muusikko ja koomikko Errol Leonard Norstedt, taiteilijanimeltään Eddie Meduza (1948-2002) oli lähes koko uransa ajan Ruotsin radiossa soittokiellossa, mutta hänen humoristinen ja rock’n roll -vaikutteinen musiikkinsa on erottamaton osa raggarikulttuuria.
– Meduza on raggarien jumala, kuvailee Larsson.
Asiaan perehtymätönkin oppii viikonlopussa helposti monen Meduza-kappaleen sanat: Mera Brännvin, Raggarunt, Volvo, Hakan ja sitä rataa. Kertausta tulee useaan otteeseen, jos viettää aikaa raggariautossa tai sellaisen vieressä.
Tarkemmalla vilkaisulla melkein jokaisesta autosta löytyy vähintään Meduza-aiheinen tarra tai ilmanraikastin.
Larssonin auton peruutuspeiliä koristaa Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson.
Rullatessamme kohti kaupunkia Kalle Larsson kertoo elämästään ja autoistaan. 43-vuotias Larsson on kertomansa mukaan ollut raggari heti 18-vuotiaasta saakka, ensimmäinen auto oli tuolloin Chevrolet Malibu.
Viime vuoden Summer Meetissä kaupungin läpi kruisailu oli kiellettyä. Kenties juuri siksi kyltti kadun varressa toivotti raggarit tervetulleiksi takaisin tänä vuonna.
Vuosien saatossa Larssonin tallista on löytynyt kaikenlaisia menopelejä, ja nykyinen Caprice on ollut alla jo nelisen vuotta.
– Rakastan autoja ja musiikkia. Se on niin yksinkertaista, pohdiskelee Larsson.
Myös nyt ratissa istuva 26-vuotias Oskar on viettänyt aikaa setänsä harrasteautoissa siitä saakka, kun hän oli vain pieni kille.
– Muuten tämä on oikein mukava ajaa, mutta peileistä ei näe yhtään mitään, Oskar nauraa.
Amerikkalaisten autojen harrastamisen voisi kuvitella olevan harmaantuvien setien hommaa.
Kuitenkin erityisesti fulraggaret, eli tallotuilla, ruosteisilla, viritetyillä ja mielikuvituksellisesti koristelluilla autoilla ajavat raggarit ovat yleensä parinkympin kieppeillä. Saman ilmön on huomannut myös Larsson.
– Raggarithan vain nuorentuvat koko ajan!
Syynä lienee myös se, että vanhojen Cadillacien ja muiden keräilyautojen hinnat alkavat olla melkoisen korkeat. Tosimies tekee itse ja säästää.
Larsson hoitaa omia autojaan huolella ja rakkaudella, joten häntä voisi siis pitää finraggarena, eli kiillotetulla näyttelyautolla ajavana harrastajana. Suurin muutos autoon on äänentoistossa, sillä asiaankuuluvasti autoon on asennettu suuret kaiuttimet “dunka-dunkkaa” varten.
Yltyvästä sateesta huolimatta ikkunat pidetään alhaalla, Eddie Meduzan musiikki kovalla ja ohikulkijoille kohotetaan kaljatölkkiä.
– Älä sitten laita mitään EPA-dunkkaa soimaan, huomauttaa Larsson vaimolleen.
“EPA-dunk” on ruotsalaisten vastine amispopille. Tyypillisesti vanhasta Volvosta rakennetut EPA-traktorit ovat kaikille Ruotsin maanteillä ajaneille tuttuja tien tukkoja, mutta myös paikalliselle nuorisolle tärkeä askel kohti raggarin elämää.
Huolimatta siitä, että EPA-traktorin huippunopeus on 30 kilometriä tunnissa.
15 litraa satasella
Kuuden tunnin kruisailun pääteeksi pysähdymme keskiyön aikaan Västeråsin laidalla sijaitsevalle Hammarbyrampenille. Täällä sijaitseva huoltoasema on yksi monista raggari-hotspoteista pitkin kaupunkia.
Kruisailun ohessa näihin paikkoihin pysähdytään hakemaan lisää nuuskaa, tapaamaan ystäviä ja istumaan iltaa. Ruotsissa kun keskikaljakin pitäisi nääs hakea Systembolagetista.
Yksi bensa-asemalla aikaa viettävistä raggareista on Pirkkalasta ystävineen saapunut päälle parikymppinen Veka. Hänellä on kulkupelinään vuosimallin 1965 Ford Country Squire, ja Västeråsissa ollaan jo neljättä kertaa.
Yön sateesta huolimatta olut ja bensa-asemalla hengailu olivat Vekan mieleen.
Aivan tavallisesta vanhasta autosta ei ole kuitenkaan kyse, sillä tämä kulkupeli on löydetty metsästä vuonna 1989. Muistot menneisyydestä on haluttu säilyttää, ja auto onkin pitkälti alkuperäiskunnossa. Muun muassa takapuskurin virkaa toimittaa koivuhalko.
– Trippimittari ei toimi, mutta arvioisin ajavani tällä noin 15 000 kilometriä vuodessa. Ja vain kerran on pitänyt soittaa hinausauto!
Vekan sanojen mukaan hänen autonsa on pelastettu museoinnilta.
“Fordvoletiksi” kutsuttuun autoon on asennettu metsästä löytymisen jälkeen Chevroletin moottori. Vaikka keskikulutus on 15 litraa satasella, toimittaa se edelleen käyttöauton virkaa. Hyvänä päivänä voidaan päästä jopa lähemmäs 13 litraa.
– Tämä on ainoa nimissäni oleva auto. Ajoin tällä vuosia työmatkani, mutta sittemmin sain käyttööni työsuhdeauton, Veka nauraa.
Pelkoa ja inhoa Västeråsissa
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja siksi Västeråsissa vierailija kuuleekin nimiä kuten Power Meet, Power Big Meet ja Summer Meet.
Ensimmäinen Power Big Meet järjestettiin vuonna 1978 Ruotsin Anderstorpissa. Vuodesta 1984 alkaen tapahtuma on pidetty lähes poikkeuksetta Västeråsissa, kunnes vuonna 2016 tapahtuman perustaja ja järjestäjä Kjell Gustafsson ryöstettiin, ja varkaiden mukaan lähti yli miljoonan kruunun käteisvarat.
Gustafsson uhosi, ettei Power Meet tapahdu enää koskaan.
Vuodesta 2017 alkaen tapahtuma onkin tunnettu nimellä Summer Meet, eikä se ole muuten muuttunut lainkaan.
Nykyisin Gustafsson järjestää samana viikonloppuna Power Meetin Lindköpingissä, mutta kaikki tulevat edelleen Västeråsiin. Omistautuneimmat raggarit käyvät kuitenkin hakemassa autoihinsa Power Meet -tarran Lindköpingistä.
Kahden päivän kruisailun päätteeksi Larssonin Caprice parkkeerattiin takaisin leirintäalueelle. Tämän vuoden kruisailut on nyt kruisailtu, ja aamulla lähdetään kotiin päin.
Torstaista lauantaihin ryypiskelleet raggarit lähtevät takaisin omille teilleen sunnuntaina, ja Västerås palaa takaisin uinuvaan arkeensa ensi vuoteen saakka.
Takaisin Tukholmaan ajaessa bensa-asemilla ja teiden varsilla näkee reilusti raggariautoja, ja myös laivaterminaalin parkissa odottaa useampi amerikanrauta kyytiin nousemista.
Jää nähtäväksi, jos raggarijumalat suosivat autokansaa taas ensi vuonna. Satoi tai paistoi, monen tie käy varmasti Västeråsiin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Teksti ja kuvat: Dick Johnson
