Dick Johnson Podcastin kuudennessa jaksossa vieraili Isätön isä -blogia kirjoittava Ville Ranta. Neljävuotiaana isättömäksi jäänyt Ranta puhui avoimesti kokemuksistaan kahden pienen lapsen isänä sekä mietiskeli miehisten roolimallien asemaa elämässään.
38-vuotias Ville Ranta on varttunut lähes koko elämänsä ilman isää, mutta nykyään hän on kahden pienen lapsen vanhempi.
– Koen olevani herkkä isähahmo, joka puhuu paljon ja avoimesti kaikesta.
Äitinsä ja siskonsa seurassa varttunut Ranta kertoo heränneensä isättömyyteensä vasta teini-ikäisenä.
– Vasta yläasteella tuli se tajunta siitä, että olen isätön ja mistä olen jäänyt paitsi.
Hän lisää myös, että varttuminen rakastavassa mutta erilaisessa perheessä on opettanut mielenkiintoisia yksityiskohtia maailmasta.
– 15-vuotiaana en ymmärtänyt mitään mopon moottoreista, mutta naisen kuukautiskierto oli erittäin tuttua!
Ilman isän roolimallia varttuminen on ollut haastavaa, mutta toisaalta se on tarjonnut mahdollisuuden hahmottaa maailmaa erilaisella tavalla. Ranta summaakin olevansa herkkä mies, joka näkee kaikki sukupuolet tasa-arvoisina keskenään.
– Minulla ei ole koskaan ollut sellaista näkemystä, etteikö nainen voisi tehdä niitä asioita joita miehet tekevät.
Vaikka isättömyys on traagisuudessaan ollut opettavainen ja avartava kokemus, on se samalla paljastanut tietynlaisia oletuksia sukupuolten väliltä.
– Miehisistä jutuista mulla on pelon ja häpeän sekainen tunne. Jos auto pitää viedä korjaamolle, niin vaimoni vie sen sinne aina!
Nuoruudessaan sekä Ranta että hänen nykyinen vaimonsa eivät kummatkaan suunnitelleet perheen perustamista. Kuitenkin pitkien pohdintojen myötä pariskunta sai ensimmäisen lapsensa juuri ennen Rannan 30-vuotisjuhlia. Isättömänä isyys on avannut silmiä vastuuntuntoon ja roolimallina olemiseen.
– Kun lapsi syntyy, niin eihän isällä tehdä ensimmäisen vuoden aikana mitään!
Neuvolassa ja lääkärissä keskitytään olennaisesti pääasiassa äidin jaksamiseen ja vointiin, mutta Ranta pohdiskelisi erityisesti isättömille isille tukiryhmiä tai keskusteluapua.
– Henkisellä puolella voisi isältäkin vähän enemmän kysellä.
Lopuksi isätön isä summaa, että hyvä vanhemmuus ei koostu oletuksista tai tietyistä sukupuolista, vaan aidosta välittämisestä ja kuuntelemisesta.
– Ihmisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota asioihin, joissa on oikeasti väliä.
Vanhemmuus on vastuullinen rooli, ja jokaisen vanhemman tulisi Rannan mielestä kantaa asiaan kuuluva vastuu täysimittaisesti.
– Silloin kun lapsi on vielä lapsi, silloin siihen on löydettävä aikaa.