“Tinder on joutavaa paskaa, jos et sekunnissa osaa hurmata vastakkaista sukupuolta niin ei ole mitenkään mahdollista saada kuin kuiva tumputus kotona.”
Näin kuvailee deittailukokemuksiaan eräs 36-vuotias mies. Dick Johnson päätti sukeltaa nettideittailun maailmaan ja tutkia Tinderin kovinta ydintä.
Vaikka algoritmeista, “matcheista” ja omasta “markkina-arvosta” puhutaan jatkuvasti ja usein negatiiviseen sävyyn, samalla Tinder on silti suosituimpia tapoja etsiä parisuhdetta. Erityisesti nuorten miesten itsetuntoa tuntuu nakertavan matchien vähyys, keskustelun hankaluus ja itsensä vertailu muihin ihmisiin.
Erityisesti internetin alkuaikoina nettideittailuun liittyi vahvoja mielikuvia ja sosiaalisia paineita. Deittien etsiminen internetissä nähtiin alkuun epätoivoisena ja häpeällisenä verrattuna perinteiseen seuranhakuun, mutta nyt Tinderin myötä siitä on tullut trendikästä ja hyväksyttävää.
Päätimmekin kysyä asiakkaidemme ja seuraajiemme kokemuksia sovelluksesta, ja saimme runsaasti vaihtelevia vastauksia. Osa vastaajista esiintyy tässä jutussa anonyymisti ja osa omalla nimellään. Lisäksi haastattelimme ihmissuhteisiin erikoistunutta psykologia Marianne Backia Tinderin vaikutuksesta ihmisten itsekuvaan ja deittailukäyttäytymiseen.
Mistä on Tinder tehty?
Tinderin tarina on jatkunut jo yli kymmenen vuotta: vuonna 2012 julkaistu sovellus mainostaa tekevänsä deittailusta helpompaa ja vähemmän mustavalkoista. Toiminta lienee kaikille tuttua: teet itsestäsi profiilin ja alat selaamaan sovelluksen tarjoamia ihmisiä. Pyyhkäisemällä oikealle tai vasemmalle ilmaiset kiinnostuksesi ihmistä kohtaan tai hylkäät hänet.
Tinderiä kritisoidaan usein sovelluksena, jonka algoritmin tavoitteena ei ole tuoda ihmisiä yhteen, vaan koukuttaa heitä sovelluksen käyttöön. Osa käyttäjistä pelkää algoritmin vesittävän heidän haaveensa parisuhteen löytämisestä, ja toiset taas kyseenalaistavat sovelluksen tarkoituksen. Sovellusdeittailua syytetään pinnallisuudesta ja ulkonäön liiasta korostamisesta sekä hylkäämisen helppoudesta.
Rovaniemeläinen psykologi Marianne Back on erikoistunut ihmissuhteiden hoitoon ja ylläpitoon. Hän oli myös Temptation Island Suomen virallinen psykologi vuoden 2021 tuotantokaudella. Marianne Back, näetkö että Tinder ja muut deittailusovellukset ovat muuttaneet ihmisten itsekuvaa tai deittailukäyttäytymistä?
– Tinder on lähtökohtaisesti hyvin ulkonäkökeskeinen sovellus, mitä kautta voisin arvioida, että ulkonäöltään samankaltaisia kriteerejä hakevat ihmiset löytävät toisensa Tinderin kautta.
Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että kauniit ja rohkeat löytävät toisensa helpoiten Tinderin kautta.
Myös virtuaalinen hylkäys vituttaa
Juuri ulkonäkö onkin olennainen osa nettideittailua. Erityisesti Tinder nähdäänkin usein juuri eräänlaisena pelinä, jota tulee osata käyttää oikein saadakseen itselleen mahdollisimman paljon pareja. Kuvilla, kielenkäytöllä ja vastausajoilla on kaikilla tärkeä rooli siinä, miten ihminen esittää itsensä muille sovelluksessa, ja nämä vaikuttavat myös paljon henkilön houkuttelevuuteen muiden käyttäjien silmissä.
– Itsetuntoa heikentäväksi tekijäksi voi muodostua “matchien” vähyys, kuten myös jatkuvat hylkäämisen kokemukset, kuvailee Back.
Useimmat Dickin Johnsonin kyselyyn vastanneet korostivat suurimpana ongelmana “matchien” saamisen hankaluutta. Samalla kuitenkin osa vastaajista korosti myös usean samanaikaisen keskustelun ylläpidon vaikeutta tai valinnan hankaluutta useasta mielenkiintoisesta kandidaatista.
– Eroamiset ja toistuva tunne kelpaamattomuudesta voivat tuntua virtuaalimaailmassa yhtä pahalta kuin reaalimaailmassa.
Psykologi Back tunnistaa ajankohtaisessa ilmiössä olevan sekä hyviä että huonoja puolia.
– Nykyään ei pidetä monien ehdokkaiden kanssa viestittelyä kovinkaan tuomittavana käytöksenä, mutta sarjadeittailun kulttuuri on varmastikin vaikuttamassa empatiakykyjen rapautumiseen. Itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta on tullut jossain määrin tavanomaisempaa.
Liika tinderöinti voi tehdä sinusta Andrew Taten
Minkä tahansa pelin lailla myös Tinder pyrkii koukuttamaan käyttäjänsä sovellukseen; se tarjoaa käyttäjälleen mielihyvää ja palkitsemista sovelluksen käytöstä. Aivojen palkitsemisjärjestelmä aktivoituu, kun käyttäjä selaa ja pyyhkii loputonta kuvavirtaa ihmisistä, joista jokainen haluaa näyttää kuvissa mahdollisimman edustavalta ja hyvältä. Sovelluksen käyttämisessä korostuvat kuitenkin erot persoonallisuudessa ja käyttäytymisessä.
– Tinderiä voi ”pelata” oman markkina-arvon testaamisen vuoksi, tai ihan viihdearvon kannalta. Jotkut voivat tuntea iloa ja menestystä saadessaan käydä monilla treffeillä, toisille yksittäiset treffit ovat todella merkitseviä, pohdiskelee Bach.
Yksi Dick Johnsonin kyselyyn vastanneista on Kaarinassa asuva 25-vuotias Saku Kanerva. Hän kuvailee Tinderin käytön olevan pelillinen ajanviete, mutta myös aika-ajoin haastavaa ja itsetunnolle raskasta.
– Onhan se swaippailu ihan kivaa, mutta ei sieltä tykkäyksiä saatika hyviä keskusteluja saa aikaan. Omasta kokemuksesta kaikki keskustelut kuolevat ennen aikojaan, joko kiinnostuksen katoamisen takia tai muuten vaan, Kanerva sanoo.
Kanerva pohdiskelee myös Tinderin saaneen hänet vertailemaan itseään muihin sovellusta käyttäviin ja pohtimaan omakuvaansa.
– Oon kuullut kuinka jotkut miehet saavat kymmeniä tykkäyksiä viikottain, jotkut jopa satoja kuukauden aikana ja mietin päässäni että miten helvetissä se on mahdollista. Mielestäni olen kuitenkin suhteellisen hyvännäköinen mies, mutta Tinder saa tuntemaan itsensä täysin nollaksi.
Juurikin Kanervan kuvailema Tinderin vaikutus käyttäjän minäkuvaan korostui vahvasti muissakin vastauksissa. Eräs 32-vuotias mies kuvailee nettideittailun aiheuttamien negatiivisten kokemusten aiheuttavan pahimmillaan naisvihaa ja katkeruutta käyttäjissä.
– Huomasin jossain vaiheessa sovelluksen vääristävän minäkuvaani joten päätin lopettaa sen käytön. Nyt kuitenkin parempi ottaa etäisyyttä koko sovellukseen ja deittailla muutoin, koska en halua ottaa riskiä että päätyisin Andrew Taten kaltaisten ihmisten kulttiin suoltamaan naisvihamielistä sössöä.
Omat rajansa on siis hyvä tietää, ettei pääse vahingossa muuttumaan Andrew Tateksi. Tate on sosiaalisen median vaikuttaja, jota pidetään usein internetin naisvihamielisyyden personoitumana.
Myös Marianne Back korostaa aikuisten ihmisten maalaisjärkeä ja harkintakykyä avaintekijöinä järkevämpään sovellusdeittailuun. Vaikka Tinderin “pelaamista” pidetään usein ärsyttävänä lieveilmiönä verrattuna vakavampaan seuranhakuun, Backin mukaan myös viihteellisemmät pelaajat voivat löytää toisensa sovelluksen kautta.
– En näe tinderin ”pelaamista” ongelmallisena, koska aikuisilla ihmisillä ei ole tilivelvollisuutta selitellä tapojaan kenellekään. Uskoisin, että viestittelyn yhteydessä pelaajat tunnistetaan, tai viimeistään ensitreffien jälkeen. Tässäkin tapauksessa samankaltaiset ihmiset voivat löytää toisensa.
Kolmekymppisille on tarjolla nihkeät markkinat
Tinder ja muut seuranhakusovellukset voidaan helposti nähdä nuorten ihmisten touhuina. Dick Johnsonin kyselyn vastauksissa korostuikin usein yli 30 vuoden iän mukanaan tuoma hankaluus seuran löytämisessä.
– Nuorempana natsas kovin. Heti kun tuli 30 mittariin on vauhti hiljentynyt, kuvailee 32-vuotias mies.
Myös psykologi Back tunnistaa iän mukanaan tuoman rasituksen deittailun suhteen.
– Kolmenkymmenen vuoden iässä alkaa myös usein olla perheenperustaminen tärkeänä tavoitteena, mikäli lapsia ei vielä ole. Tässä tapauksessa voi ilmetä painetta suhteen nopealle kehittymiselle.
Miehet esittelevät kalasaaliitaan, mutta pitkäjänteisyys palkitaan
Yksi Dick Johnsonin kyselyyn vastanneista oli 34-vuotias Merina von Rutenhjelm. Nykyään Hauholla asuva von Rutenhjelm kuvailee muutaman vuoden takaisia Tinder-kokemuksiaan Tampereella pitkälti turhauttaviksi.
– Ei vaan napannut jotenkin se että kaikki profiilit oli niin saman tyylisiä. Villellä on kala, Pekka on salilla ilman paitaa, Jannella on kala, Tommi soittaa kitaraa. Jarnolla on kala, Mika fleksailee salin pukkarissa ilman paitaa. Tuukalla on nippu seteleitä kourassa ja heti sen jälkeen Pena esittelee kalaa...
Vaikka vastaan tulleiden miesten tapa esitellä kalasaaliitaan turhautti, lopulta kuitenkin pitkäjänteisyys palkittiin.
– Noh, lopulta sitten välähti se sininen ruutu supertykkäyksen merkiksi ja selvisi että tyyppi oli vallan ihastunut yhdessä kuvassani olleeseen kylppärin mattoon. Tapaamisella selvisi että minäkin olin hänestä ihan kiva ja tässä on kohta neljä vuotta toisiamme sitten menestyksellä siedetty, von Rutenhjelm sanoo.
Miten Tinder itse kertoo matchien muodostuvan?
Usein Tinderin arvellaan pisteyttävän käyttäjiään eri arvoisiksi ja luovan ehdotuksia tätä kautta. Sovellus ei esittele julkisuudessa arkkaa parinmuodostuksen mallia, mutta oletusarvoisesti sovelluksen algoritmi oppii sekä käyttäjän antamista tiedoista että hänen reaktioistaan päättelemään sopivan tarjouksen.
Tinder-sovelluksen oman kuvauksen mukaan sovelluksen ehdottamat ihmiset valikoituvat monen tekijän perusteella, tärkeimpinä reunatekijöinä etäisyys, ikä ja sukupuoli, josta hän on kiinnostunut.
Tinder kuvailee myös tärkeimpiä ehdotuksien valinnan reunaehtoja seuraavasti:
- Käyttäjiltä kuultua: Tinder on ollut ja tulee aina olemaan avoin seikkailu. Niille, jotka haluavat jakaa enemmän, Tinder tarjoaa siihen mahdollisuuden kiinnostuksen kohteissa ja elämäntapakuvauksissa, joita käyttäjät voivat lisätä profiileihinsa. Onko vaellus sinun juttusi? Haluatko mieluummin jonkun, joka rakastaa koiria? Käyttäjät voivat keskittyä ihmisiin, joilla on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
- Samankaltaiset valokuvat: Sen lisäksi, että hyödynnämme sitä, mitä käyttäjät kertovat meille, käytämme valokuvien anonymisoituja vihjeitä suositusten räätälöintiin. Ehdotamme profiileja, joissa on samankaltaisia kuvia kuin ne, joista käyttäjät ovat tykänneet aiemmin, ja näytämme käyttäjän profiilin ihmisille, jotka ovat tykänneet käyttäjistä, joilla on samanlaisia kuvia kuin heillä. Jos käyttäjät pitävät ihmisistä, jotka nauttivat ulkoilmasta, festivaaleista tai rannalla löhöilystä, otamme vinkistä vaarin.
- Tykkäykset ja ei kiitokset: Tykkäykset ja ei kiitokset ovat keskeistä tietoa siitä, mistä käyttäjät pitävät. Pyrimme tuomaan esille profiileja sen perusteella, kuinka usein käyttäjän profiilista (ja kaikista saman alueen profiileista) tykätään tai sille sanotaan ei.
Lähde: Tinder.com
Miten Tinderissä sitten selviää?
Sekä Dickin kyselyyn vastanneiden mielipiteistä että psykologi Backin pohdinnoista on tulkittavissa, että sovelluspohjaisessa, pelillisessä deittailussa on sekä hyviä että huonoja puolia. Yleisimpiä haittailmiöitä ovat persoonallisuuden typistyminen kuvaan ja lyhyeen tekstiin, sekä matchien liian vähäinen tai liian suuri määrä. Toisaalta Tinder on kuitenkin mahdollistanut deittailun sellaisilla ihmisille, jotka ovat perinteisillä parisuhdemarkkinoilla olleet alakynnessä: enää ei tarvitse pyöriä baareissa tai klubeilla etsiäkseen seuraa.
Tinderissä selviytymisen keskeisin keino on pitkäjänteisyys. Pelailun, selaamisen ja ghostauksen lomassa on tärkeä muistaa, että ihmeitä ei tapahdu hetkessä. Kuten aikaisemmin todettiin, yli 30 vuoden iästä on usein haittaa parisuhdemarkkinoilla, ja sama asia pätee myös Tinderin maailmaan. Marianne Back kehottaa haasteista huolimatta olemaan oma itsensä myös nettideittailun maailmassa, sillä liikojen lupailulla on tapana kostautua pahasti.
– Termi ”be the best version of yourself” voi olla kompastuskivi seuranhaussa. Pyritään esittämään erilaista kuin onkaan, mikä ei sitten ensimmäisten tapaamisten jälkeen onnistukaan.
Joka tapauksessa on selkeää että sovelluspohjainen deittailu on tullut jäädäkseen. Tinderissä pitkäjänteisyys on valttia, ja usein onnistunut parisuhde löytyykin vasta pitkän selailun jälkeen, vaikka ghostaaminen kuinka ottaisi päähän.Dick Johnsonin Tinder-neuvot miehille:
- Muista olla alle 30-vuotias!
- Selailu vie aikaa ja voimaa, mutta kärsivällisyys palkitaan
- Vaikka olisi kuinka vonkale koukussa, älä esittele kalasaaliitasi kuvissasi!
- Älä lähettele kikkelikuvia!!
Teksti: Teemu Peltoniemi
Kuvat: Petri Huhtinen