Kahvihuoneessa kuultua -blogissa Dickin perustaja ja kultturijohtaja Leevi kertoo kuumimmat juorut toimiston Moccamasterin ääreltä.
Oletko tehnyt tyhmästi? Oletko laiskotellut tai herkutellut? Oletko harrastanut syntiä? Ovatko nämä ylipäätään työkavereidesi asioita?
Onko työkaverilla esimerkiksi oikeus huomauttaa, jos hörpit jallua Jamesonin kanssa viikonloppuisin? Tai jos kierrätät useita rouvia kuin pahainen pelimies – tai suoraan sanottuna, punakullinen seksihurjastelija? Tai jos paheesi on valkosuklaa-Twix jokaisella kahvitauolla? Siinähän on kaksi palaa suklaata samassa kääreessä: synti potenssiin kaksi!
Onko siis oikein, että työkaveri kokee moraalista paremmuutta sinua kohtaan ja menee huomauttamaan näistä – vieläpä muiden kuullen? Kuinka hän kehtaa?! Kuka hän on minulle mitään sanomaan!
Eikö työpaikan kahvihuoneen – tai ylipäätään koko ympäristön – pitäisi olla safe space? Turvallinen tila, olla mitä haluat? Emmekö voisi vain ohittaa nämä pienet asiat ja todeta, että me kaikki olemme Jumalan silmissä syntisiä? Eikö olisi helpompaa elää pehmeässä pumpulissa ja lakaista työkavereiden pikkuvirheet maton alle? Eikö hänellä ole kuitenkin äiti tai puoliso, joka palauttaa hänet maanpinnalle? Tai viimeistään Herra, joka antaa anteeksi – kunhan muistaa kysäistä.
Siis ihan oikeasti – eikö työpaikan pitäisi olla safe space? Kumbayaa ja sitä rataa?
Ei helvetissä pitäisi!
Siinä kohtaa, kun työpaikallasi ei enää sallita pientä leikkimielistä piikittelyä, olette luisumassa moraaliseen perikatoon. Teette suoraan palveluksen paholaiselle! Seuraavaksi huomaatte valuttavanne kuumaa steariinia työkaverin kiveksille – hän istuu sakaraisen tähden keskellä, kun muut seisovat ympärillä, tuikut kädessä, ja yhdessä summonataan itse Saatana!
Siinä kohtaa on turha enää pyydellä isältä anteeksi.
Kyllä – se on slippery slope.
En nyt tarkoita, että kiusaaminen olisi millään tavalla ok – mutta uskon, että me kaikki tiedämme, missä hyvän huumorin raja kulkee. Ja tiedämme, mistä kohtaa kaveria voi vähän tökätä oikeaan suuntaan.
Tehkää siis toisistanne parempia ihmisiä ja pitäkää positiivisen vittuilun kulttuuria yllä. Se on taitolaji – sekä hallita että sietää – mutta oikein käytettynä: mitä rankempi duuni, sitä parempi lääke tämä on! Oletko ikinä käynyt raksakopissa?
En itse ottanut nokkiini, kun työkaverit pyörittelivät silmiään kuultuaan viikonloppusuunnitelmani Jallupullon kanssa – mutta otin “normaalin” määrän sijaan pari vähemmän.
Teitte minusta paremman! No, ainakin sinä viikonloppuna. Katsotaan mihin tänä viikonloppuna päädytään.
Mites teidän työpaikalla, sallitaanko siellä leikkimielistä, joskin osuvaa vittuilua vai oletteko jo luisumassa kohti moraalista perikatoa?
Perustaja ja kulttijohtaja,
Leevi