Dickin kynämestari maisteli neuvotteluhuoneen huolella hapettuneen alkoholivalikoiman. Katkera makumaailma ammensi nuottinsa eletystä elämästä, mutta toisaalta etanoli kuin etanoli saa kurttuisimmatkin aivot iloitsemaan yksinkertaisista asioista.
Jack Daniels, siinäpä vasta viinojen viina. Monien mielestä kanonisesti korni juoma ei ole välttämättä omia suosikkejani, mutta mikäpä sen parempaa pohjustamaan ajatusmaailmaani tästä perjantaista Dick Johnsonin toimistolla.
Toimitusjohtajan viinahyllyssä huolella hapettunut Jack on todellakin makumaailmojen hienoin fuusio: neuvotteluhuoneen happirikkaasta ilmasta nuottinsa ammentanut tuntemattoman taustan viinaputeli kultivoi köyhintäkin sielua. Se nostattaa ajatuksia ja pohdintoja sieltä kaikkein syvimmästä, mieleni takahuoneesta. Mitäs perkelettä tämä oikein on?
Dick Johnson on monessa suhteessa poikkeuksellinen firma. Rukoilen, ettei firmamme koskaan joudu taloudelliseen ahdinkoon, sillä Dick-kulttuuriin hapettuneet sielut tuskin koskaan soveltuvat normaalin työelämän käytäntöihin: meistä voitaisiin puhua vaikka ihan villi-ihmisinä. Pöhisevä Linkedin-maailma söisi meidät hetkessä elävältä.
Dickiltä kosmetiikkaa ostavat harvoin tietävät, millaisella inhimillisellä panoksella heidän kasvorasvansa, tuoksunsa tai dödönsä valmistetaan. Olemme kuin nykypäivän Sisyfos pyörittämässä kivenlohkaretta vuorenhuipulle vain nähdäksemme sen vierivän takaisin alas. Toimiston Nico osti juuri uuden masturbaattorin, maksoi kuulemma 119 euroa. Kenties se auttaa jaksamaan tätä kiertokulkua, ainakin asiakaspalvelun laatua se on tuntunut parantavan.Lorautan hapettuneen Jackin sekaan Sandelsia kahvihuoneen jääkaapista. Vahva ja pehmeä, aivan kuin mekin. Ihmisiä kun vain olemme.
Niin, ihmisyys itsessään herättää vahvoja tunteita. Ihmisiä tulee monessa eri maussa ja koossa, aivan kuten kondomeitakin. Toiselle karvas on toisen herkkua, toinen puolestaan nauttii maustamattomana au naturel. Rohkeimmat meistä eivät uskalla maistaa vaan nauttivat ilman, paremmaltahan se tunnetusti tuntuu. Mitäpä luontoäidin tarkoituksia turhaan estelemään.
Moni firma ja työpaikka mainostavat itseään perheenä. On pizzajuhlia ja yhteisaktiviteetteja, joskus jopa rahabonuksia. Jos alkoholismi ja seksiobsessio ovat perheen rakennuspalasia, me olemme verisukulaiset. Siitä puhe mistä puute, usein sanotaan. Moni perhe voisi ajatella perjantai-iltapäivänä toimiston neuvotteluhuoneessa kalsarikännien riipaisemista huonona ideana, mutta täällä tilanne on toisin.
Neuvotteluhuoneen juomavalikoima on niukka ja karu. Kielineekö se enemmän bisnesmaailman kuivista mutrusuista vai korporaattialkoholismin käytännöistä, kukaan ei tiedä. Joka tapauksessa puolillaan oleva puteli neuvotteluhuoneen kulmassa näytti ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, kun täältä saa muuten vain giniä ja Camparia. Glenmorangie, mitä iivaria se edes tarkoittaa?
Dokaaminen työajalla saa pohtimaan elämän syvintä olemusta, erityisesti kun valittavissa on ruhtinaallisista vaihtoehdoista lähinnä vesitettyä viskiä, neuvotteluhuoneessa vuosia marinoitunutta Jack Danielsia tai pikkujoulujen ylijäämä-Sandelsia. Ginin maailma on kuiva ja vetää suun mutrulle, mutta niin itse kukin on todennut työelämässä edetessään.
Opiskelin itse vuosia. Kirkassilmäisenä fuksina journalistiikan opintoni aloittaneena en olisi tullutkaan pohtineeksi, että ajaudun pirkkalalaisen miljoonafirman tummanpuhuvaan kokoushuoneeseen juomaan ilmassa marinoituneita neuvotteluviinoja yksikseni. Luovan kirjoittajan palkkaaminen firmaan on aina muutenkin uhkarohkea liike. Poliittisen korrektiuden ja ituhippien maailmassa pelkästään rekryprosessi on miinakenttä, puhumattakaan sitten itse työstä. Eikä tässä lähdetä ketään tai mitään mustamaalaamaan, mutta vaakalaudalla on vain koko firma. Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön!
Perjantait ovat hiljaisia, monilla on viikonloppu jo mielessään. Kädet syyhyävät jo puuhailemaan niitä syntisiä aktiviteetteja, jotka pitävät meidän päivän ajan aisoissa, mutta illan tullen päästävät valloilleen ne mielihalut, jotka pahimmissa tapauksissa manifestoituvat seksirikoksina ja murhina.
Kenties tässä mielessä asioista puhuminen on hyväksi. Useinhan paloittelumurhaajat ja seksirikolliset ovat systeemimme lavasteiden uhreja, ihmisiä jotka ovat saaneet tarpeekseen esittämisen kulttuurista. Lopulta kulissien takana napsahtaa, ja loppu on iltapäivälehtien kansissa.
Kenties yhteiskunnallemme tekisi hyvää sanoa asiat kuin ne ovat. Harva möläyttää kahvihuoneessa, ettei ole saanut puolisoltaan kuukausiin. Toisin on Dickin toimistolla. Ymmärtävää olkapäätä löytyy dominokeksien ääreltä, ja jälleen on pienessä maailmassa kaikki hyvin.
Mieleni vilisi ajatuksia, kun Dick kysyi minua heidän in-house -toimittajakseen ja tekstinkäsittelijäkseen. “Rouhea firma, pehmeät arvot”, mietin itsekseni.
Pyörähdän varastolla aistimassa liikkuvan tavaran tuntua. Paketit liikkuvat. Kärrit kulkevat ja muovipurkit täyttyvät tavaroista jotka pian päätyvät asiakkaiden syyniin. Varaston Juha on vapaa-ajallaan harrastusvuokranantaja, huvinsa kullakin. Syynäämme euroalueiden korkoja syvällisellä otteella. Talouskeskustelun varaston pimeässä nurkassa keskeyttää itse herra toimitusjohtaja.
“Kävin sulle Alkosta 300 eurolla viinaksia, et kai sä niitä neukkarin jämiä menny juomaan?”
No meninhän minä. Pian paljastuukin, että hapettuneen makuinen Jack on todellisuudessa sekoitus kaikista firman jämäpullojen pohjista. Happamia, sanoi kynämestari jämäviinoista. Sen siitä oma-aloitteisuudesta saa.
Juon itse lähinnä rommia ja cocktaileja, joten viskien äijämäisen savuinen maailma on minulle täysin vieras. Minua pyydettiin silti arvostelemaan tämä 300 euron valikoima viinoja, ja tässä rehelliset arviot:
Tapio Viina (21,48€/0,7l)
2/5: Alkoholinen maku, huono kokemus. Silti halpa ja hoitaa hommansa.
Talisker 10 Year Old Single Malt (56,48€/0,7l)
4/5: Savuinen mutta ei puraise. Viskiksi jopa ihan jees!
Laphroaig 10 Year Old Single Malt (58,07€/0,7l)
4/5: Hyvä viski: ei liian vahva viskin maku. Oikeasti ihan miellyttävää juotavaa!
Lagavulin 16 Year Old Single Malt (96,48€/0,7l)
3/5: Liian savuinen, Laphroaig paras. Jos kuitenkin tykkää laadukkaasta äijämeiningistä niin tämähän on joka tapauksessa ihan must, vaikka vetäisikin suun mutrulle.
